Kermavaahtohymy

Katsot peiliin. Näet ihmisen, joka suorittaa, hoitaa, huolehtii ja tekee aina toisten puolesta enemmän kuin itsensä. Näytät iloiselta ja uhkut tarmoa. Sisältä – tuolta jostain syvältä – väsyttää, turruttaa, olo on kuin tyhjällä kuorella. Huomioit muut, koska koet, että arvosi määräytyy siitä, kuinka hyvin palvelet muita ja koska haluat vain, että muilla on hyvä olla.

Mikään ei kuitenkaan tunnu oikein hyvältä, vaikka kaikki on päällisin puolin hyvin. Mitä minä tarvitsen? Hei, ihan tyhmää, mitä ihmettä oikein mietin – äh, siirrän tunteet ja ajatukset omista tarpeista parempaan hetkeen. Hetkeen, kun lapset nukkuu ja olen siivonnut tiskipöydän, tehnyt huomiselle ruuan ja valmistellut huomisen palaverin… Ja ikävä kyllä, niin väsynyt, etten jaksa enää miettiä mitään.

Tätä jatkuu päivästä ja viikosta toiseen. Olenko tyytyväinen elämääni? Kohtaanko itseni ja tarpeeni? Elänkö kenelle?

Eräänä aamuna herään ja katson itseäni peilistä. Päätän uskaltaa kohdata tarpeeni, huomioida itseni ja nauttia elämästäni, koska minulla on siihen oikeus. Minulla on siihen etuus. Etuus elämään. Siinä hetkessä näen peilistä ihmisen, joka päättää elää elämäänsä, isolla ellä, ennen kuin kuolee, isolla koolla. Toisten palveleminen ja vain toisille eläminen loppuu nyt. Aion nauttia, tanssia sateessa ja ajatella itseäni. Hei, olen arvokas, kukaan ei voi määrittää arvoani kuin minä itse. Kaikki lähtee itsestä. Kun uskallan kohdata omat tarpeeni ja kertoa ne avoimesti muille, muutkin arvostavat minua enemmän. Se miten kohtelet itseäsi, määrää arvosi myös muille. Uskotko sinä olevasi muiden silmissä arvokas? Entäpä omissa silmissäsi?

Kun kohtaan omat tarpeeni ja näytän muillekin että minun tarpeillani on väliä, määritän rajani muille. Kukaan ei voi sanoa mitä minä haluan tai tarvitsen. Se on minun tehtäväni, ei muiden. Minä itse tiedän, mistä pidän ja mikä on minulle hyväksi tänään. Ja aina se ei ole muiden laittaminen itseni edelle, myös minä olen tärkeä.

Oman itsensä arvostaminen vaatii tervettä itsekyyttä. Aitoa rakkautta on arvostaa omaa elämäänsä yhtä paljon kuin muiden. Sitä, että laitat joskus omat tarpeet edelle ja teet mitä itse haluat. Mietit rauhassa, mitä tarvitset nyt. Joku viisas on joskus sanonut, että ”se ei ole tärkeää mitä haluaa, vaan se mitä tarvitsee”. Mietit tarpeitasi omasta lähtökohdastasi ja toteutat ne. Vaikka pieniin asioihin palastellen. Nautit kupin kahvia ulkona polun varren kivellä, lähdet kävelylle keskellä kesäsadetta, jotta vesi valuu ihanasti kasvoillesi viilentäen ja raikastaen ja tunnet eläväsi… Tai ostat ison Latten lähikahvilasta kunnon kermavaahtokuorrutteella ja juot sen niin, että kermavaahdot jää suupieliisi viiksiksi ja hymyilet niillä vastaantulijalle. Ihana kermavaahtohymy. Hei, mitä vain, mistä nautit. Olemme kaikki sen arvoisia.

Muistetaan arvostaa itseämme. Määrität arvosi itse myös muille. Sinä olet arvokas.