PoluillakohtaamistenViimeaikaisia maailmanpoliittisia tapahtumia seuratessani, mieleeni on noussut ajatus neuvottelutaidoista tai lähinnä siitä, mitä ylipäätään tarkoitamme neuvottelulla. Puhutaanko esim. kahden valtion välisistä keskusteluista aina neuvotteluina, vaikka niistä puuttuisi oleellisia neuvotteluun liittyviä elementtejä? Tutkiskelin vähän asiaa ja mm. tällaisia neuvottelun määritelmiä löysin: Neuvottelu on tavoitteellista vuorovaikutusta, jolla pyritään saavuttamaan yhteisymmärrys neuvoteltavasta asiasta. Neuvottelussa tavoitellaan myönteisen ja avoimen vuorovaikutussuhteen syntymistä ja ylläpitämistä osapuolten välillä, tarkoituksena on yhteisen sopimuksen aikaansaaminen.
Ihanne tilanteessa neuvottelijoilla tulisi olla kykyä tehdä kompromisseja, kuunnella ja ennen kaikkea kohdata toinen osapuoli avoimin mielin. Vaikka neuvottelun osapuolet eivät olisi tasavertaisia esim. asemaltaan tai voimasuhteiltaan, silti hyviin neuvottelutaitoihin kuuluu tasa-arvoinen kohtaaminen ja toisen osapuolen kunnioittaminen.
Liian usein neuvotteluihin kuitenkin lähdetään vahvasti oma agenda edellä. Ei välttämättä edes haluta ymmärtää toisen tulokulmaa tai ei olla valmiita tekemään myönnytyksiä yhteisen ymmärryksen aikaansaamiseksi. Pahimmassa tapauksessa toinen osapuoli sanelee ehdot ja jos niihin ei suostuta, niin se toteuttaa uhkaamansa asian. Tuolloin ei enää ole kyse neuvottelusta vaan alistamisesta. Näin on valitettavasti asianlaita Venäjän suhtautumisessa Ukrainaan. Ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan mediassa uutisoitiin neuvotteluista, mutta jo tuolloinkin neuvotteluun oleellisesti liitettävät asiat ontuivat pahasti. Venäjän strategiana ”neuvottelussa” näytti olevan negatiivisten tunteiden viestittäminen, toisen osapuolen perusteeton syyttely, epämääräinen vihjailu ja suoranainen uhkailu (Distributiivinen strategia). Toisen osapuolen arvostava kohtaaminen loisti poissaolollaan. On todella valitettavaa, pöyristyttävää, surullista ja väärin, että tällaista voi tapahtua. On kuitenkin tärkeää olla menettämättä toivoa paremmasta tulevasta, toivoa inhimillisestä kohtaamisesta, toivoa aidosta tahdosta neuvotella ja päästä yhteiseen ymmärrykseen. Niin kauan kuin on jäljellä toivoa, on myös mahdollisuuksia.
Jos siirretään katse takaisin neuvottelutaitoihin, hetkeksi pois vakavasta globaalista kriisistä sisäänpäin, omiin pieniin arkisiin ympyröihin, niin uskallan väittää, että me kaikki olemme kokeneita neuvottelijoita. Jokapäiväisessä arkisessa elämässämme me neuvottelemme päivittäin esim. kotona, koulussa, työpaikalla, ystävien ja perheenjäsenten kesken. Itselleni ainakin ovat tuttuja tilanteet vaikkapa lasten kanssa: Aamulla on kiire töihin ja päiväkotiin, mutta viisivuotias ei suostu pukemaan päälleen toppahaalaria, Kuomia ja kypärämyssyä. Sen sijaan hän haluaa lähteä -10 asteen pakkasessa ulos prinsessamekossa, kimaltelevissa ballerinatossuissa muovinen tiara päässään. Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että kasvattaja yleensä tekee itselleen karhunpalveluksen lähtiessään lapsen kanssa neuvottelun tielle, mutta joskus se on juuri siinä tilanteessa helpoin tie. Lämpimän pukeutumisen hyötyihin ja järkisyihin vetoamisen lisäksi voi toisinaan käyttää apuna neuvottelua ja pyrkiä molempia osapuolia tyydyttävään kompromissiin. Prinsessamekko voidaan vaikkapa fleecekerraston lisäksi pukea toppahaalarin alle, ballerinatossut voidaan tällä kertaa ottaa päiväkotiin mukaan sisätossuiksi ja tiaran saa tänään pukea kypärämyssyn päälle. Näin saatetaan välttyä molemminpuolisilta hermojen menetyksiltä ja kiukunpuuskilta. Kaiken lisäksi sekä päiväkotiin, että töihin saapuvat tyytyväisemmät ja iloisemmat päiväkotilainen ja työntekijä.
Monesti olen saanut vääntää teinin kanssa kotiintuloajoista ja kaikenlaisia neuvottelutaktiikoita on tullut käytettyä vaihtelevalla menestyksellä. Usein tuossa yhteydessä kommunikaatio on ollut kaukana rakentavista neuvottelutaidoista, taktiikkana on usein ollut jankuttaminen, perustelematon tiukka ei ja kotiarestilla uhkaaminen. Tällöin olen tietämättäni harjoittanut distributiivista neuvottelustrategiaa. Toisinaan olen jopa pystynyt integratiiviseen strategiaan, eli ymmärtämään teinin näkökulmaa kavereiden tärkeydestä ja siitä, että esim. viikonloppuna voi olla ihan perusteltua valvoa myöhempään ja hengata kavereiden kanssa pidempään. Olen ehkä joustanut tunnilla tai sitten olemme päätyneet teinin kanssa molempia osapuolia jokseenkin tyydyttävään ratkaisuun siitä, että teini voi hengata pidempään kavereiden kanssa, jos tulevat meille. Näin kumpikin osapuoli saa melkein haluamansa: teini saa viettää extra-aikaa myöhään illalla kavereiden kanssa ja äiti tietää, missä teini on ja mitä hän puuhaa. Neuvottelun tuloksena on syntynyt kompromissi. Aina lopputulos ei toki ole näin onnistunut, vaan varsinkin toinen osapuoli harjoittaa passiivista strategiaa ja ei vastaa äidin puheluihin, välttelee asiasta keskustelemista ja mököttää.
Neuvottelutaidot ovat tulevaisuudessa yksi tärkeimmistä opiskelu- ja työelämätaidoista. Sekä opiskelu- että työelämässä tehdään yhä enemmän asioita yhdessä vuorovaikutuksessa ja verkostoissa. On projekteja ja monialaista yhteistyötä. On palavereja, joissa päämääränä on muodostaa eri toimijoiden yhteinen käsitys jostain asiasta. On presentaatioita, joissa tätä yhteistä käsitystä esitellään edelleen laajemmalle verkostolle tavoitteena avata näkökulmia, vastaanottaa palautetta, kohdata ja kuunnella, sekä muodostaa jälleen uudenlaista ymmärrystä asiasta.
Onneksi hyviä neuvottelutaitoja voi ja pitääkin opetella. Hyviin neuvottelutaitoihin liittyy oleellisesti hyvän kohtaamisen tunnusmerkkejä kuten läsnäolo, kuunteleminen, toisen kunnioittaminen ja näkökulman avartamisen taito. Myös riittävän hyvä itsetuntemus auttaa niin kohtaamisessa kuin neuvottelussakin. Hyvällä itsetuntemuksella varustetulla henkilöllä on valmiudet toisen ajattelutavan ymmärtämiseen, sekä työkalut luoda yhteistä ymmärrystä joustamalla ja uudelleen muokkaamalla joitakin omia mielipiteitään. Ilokseni voin todeta, että nykyään kouluissa harjoitellaan yhä enenevissä määrin myös näitä tärkeitä taitoja. Toivoa aidosta kohtaamisesta, onnistuneemmista neuvotteluista ja valoisammasta tulevaisuudesta siis on!
