Turvallisuuden tunnetta vaalien

Lapsuudesta muistan sen lämmön ja turvallisuuden tunteen mikä oli läsnä, kun perheenä kokoonnuttiin yhteisen pöydän ääreen syömään ja vaihtamaan kuulumisia päivän tapahtumista. Vaikka päivän aikana olimme kukin olleet tahoillamme koulussa, töissä, harrastuksissa, omissa puuhissamme ja olimme ehkä nähneet toisiamme vain ohimennen, niin saatoin luottaa siihen, että arkena aina samalla kellon lyömällä (joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta) perheemme kokoontui keittiöön ruokailemaan. Eikä sillä ruualla niin ollut merkitystä, en enää edes täysin muista minkälaista ruokaa yleensä syötiin, ihan tavallista perusruokaa kai. Sen sijaan sillä oli merkitystä, että tiesin minua odotettavan tuolloin kotiin, sain kuulla muiden ajatuksia ja osallistua keskusteluihin, minua kuultiin, sanomisellani oli vaikutusta. Olin omieni joukossa, jossa minut tunnettiin läpikotaisin ja hyväksyttiin sellaisena kuin olen. Meillä kaikilla oli omat vakipaikat ruokapöydän ääressä, äiti aina tapansa mukaan muistutti käsien pesusta ennen ruokailua ja ruokapöydästä noustiin vasta sitten, kun kaikki olivat syöneet. Jälkeenpäin ajateltuna tällaiset samanlaisina toistuvat maneerit olivat omiaan kasvattamaan tuota turvallisuuden tunnetta, joka kantaa minussa vieläkin.

Samankaltaisia turvallisuuden tunteen hetkiä olen kokenut myös myöhemmin elämässäni esim. nuorena harrastaessani joukkueurheilua. Kaikilla oli joukkueessa oma määritelty tehtävänsä, oli selvää, missä oma paikka kentällä on ja mitä keneltäkin odotetaan. Treenit ja pelit noudattivat totuttua turvallista kaavaa, sillä erotuksella, että joskus hävittiin ja joskus voitettiin. Päällimmäisenä muistoissani eivät kuitenkaan ole ne voitot tai häviöt, vaan tunne kuulumisesta porukkaan. 

Turvallisuuden tunne liittyy vahvasti aitoon kohtaamiseen. Jos Maslowia on uskominen, turvallisuuden tunne on yksi ihmisen perustarpeista. Aitoa kohtaamista, oppimista, kehittymistä, keskittymistä tai unelmointia ei voi olla ilman, että ihminen tuntee olevansa turvassa. Turvallisuuden tunne rakentuu hyväksytyksi tulemisesta, yhteenkuuluvuudesta, ennakoitavuudesta, rutiineista, osallisuudesta, luottamuksesta. Näihin asioihin pyrin erityisesti kiinnittämään huomiota ammatillisessa kohtaamisessa tavatessani opiskelijoita ja asiakkaita.

Yhteenkuuluvuutta, sitä tunnetta, että on osa porukkaa, pyrin lisäämään toivottamalla jokaisen yksilöllisesti tervetulleeksi ja palaamalla lyhyesti johonkin edellisen kerran keskusteluun jo heti tapaamisen alussa: ”Kiva kun tulit! Onnistuiko öljynvaihto mopoon, sitähän viimeksi suunnittelit?” tai ”Mahtavaa, olet ajoissa paikalla, vaikka eilen vähän epäilit, jaksatko herätä näin aikaisin!”. Sillä, että ohjaaja/opettaja/valmentaja/ muistaa, mistä viimeksi on ollut puhetta, on tutkitusti iso merkitys turvallisen ja luottamuksellisen ohjaussuhteen rakentumisessa. Jos opiskelija tai asiakas ei tule sovittuun tapaamiseen, eikä ilmoita mitään, odotan vartin ja soitan hänelle. ”Minua kiinnostaa, missä olet ja mitä sinulle kuuluu, välitän sinusta, odotan sinua tänne, sinulla on merkitystä”; tällaisen viestin haluan toiminnallani hänelle välittää.

Ihmisen turvallisuuden tunne syntyy myös siitä, että häneen luotetaan ja hänen uskotaan onnistuvan. Luottamus edellyttää sitä, että henkilö tietää, mitä häneltä odotetaan. Miten hän muuten voisi onnistua ja osoittaa olevansa luottamuksen arvoinen? Antamalla sopivan kokoisia vastuita ja tehtäviä (sellaisia, joiden eteen täytyy tehdä työtä, mutta jotka on kuitenkin mahdollista suorittaa), ruokitaan onnistumisen, pystyvyyden, hyvän olon ja sitä kautta myös turvallisuuden tunteita.

Rutiinit – niiden puolesta ei voi liikaa rummuttaa, kun puhutaan turvallisuuden tunteen saavuttamisesta. Se, että asiat toistuvat ja niitä osaa odottaa. Vaikkapa samanlainen aina toistuva tapa aloittaa ja päättää ohjaustapaaminen tai oppitunti. Turvallisuutta lisää myös se, että oppitunnin tai ohjaustapaamisen kulku (struktuuri) on etukäteen tiedossa kaikilla. Struktuurin sanoittaminen tai havainnollistaminen jollain muulla tapaa hälventää epätietoisuutta ja lisää turvallisuutta.

Nyt aikuisena turvallisuuden tunne syntyy minulle siitä, kun illan päätteeksi istahdan lempi nojatuoliini hörpiskelemään kupposen teetä ja totean kaiken minulle tärkeimmän olevan hyvin. Kelaan mielessäni päivän tapahtumia ja ajattelen, että kaikista päivään mahdollisesti mahtuneista mokista, huolesta tai vastoinkäymisistä huolimatta minulla on monta syytä olla kiitollinen, minulla on hyvin, olen turvassa.

Mistä sinä saat turvaa? Onko se jokin erityinen sinulle merkityksellinen paikka, läheisten ihmisten seura, tuttu päivittäinen rutiini vai kenties jotain muuta? Varsinkin nyt kun turvallisuuden tunne maailmalla tapahtuvien julmuuksien takia järkkyy, on entistä tärkeämpää vaalia itselleen turvallisuutta lisääviä hetkiä ja asioita arjessa. Kun tunnemme olomme turvalliseksi, heijastamme turvallisuutta myös kohtaamiimme ihmisiin ja ympäristöömme.