PoluillakohtaamistenKaikki suomalaiset eivät ole hiljaisia, ujoja ja viinalla läträäjiä. Kaikki jääkiekkoilijat eivät käytä nuuskaa. Muodista, meikkaamisesta ja kauneudenhoidosta kiinnostuneet voivat myös olla kiinnostuneita yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Tytöt voivat olla matemaattisesti lahjakkaita siinä missä pojatkin ja miehet osata puhua tunteistaan…
Meille ihmisille on luontaista pyrkimys luokitella, lokeroida ja tehdä ennakko-oletuksia. Se helpottaa kognitiivista prosessointia ja tekee maailmasta ennustettavan. Ennakko-oletukset syntyvät usein aiempien kokemustemme ja omien arvojemme pohjalta. Ennakko-oletuksiin voi vaikuttaa myös oma sen hetkinen tunnetila. Jos on huonolla tuulella tavatessaan uuden ihmisen, voi oma tunnetila yhdistyä myös tuolloin kohtaamaansa henkilöön ja päinvastoin. Ihmiset tekevät tulkintoja toisistaan jo hyvin pienienkin eleiden ja merkkien perusteella. Sanotaan, että ensivaikutelma on kaikki kaikessa, kohdatessamme toisen ihmisen ensimmäistä kertaa, ensivaikutelma tehdään muutamissa sekunneissa. Kyllä, niin teen itsekin. Uuden ihmisen tavatessani aivoni ikään kuin skannaavat tuon ihmisen lähettämät signaalit. Eleiden ja ilmeiden lisäksi kiinnitän automaattisesti huomiota myös henkilön vaatetukseen ja tyyliin, tapaan kantaa itsensä ja olla kontaktissa ympäristöönsä.
Onko mahdollista olla tekemättä ennakko-oletuksia? Luulen, että ei, koska se on meille niin luontainen tapa toimia. Mutta sen sijaan voimme oppia tiedostamaan ja hyväksymään tuon inhimillisen taipumuksen. Muistuttaa aina välillä itseämme siitä ja opetella suhtautumaan avoimesti ja mielenkiinnolla kohtaamiimme uusiin ihmisiin. Ennakko-oletusten tekemistä ja skannaamista ensivaikutelman saamiseksi parissa sekunnissa emme voi täysin estää, mutta sen sijaan, että leimaisimme ihmisen omien ennakko-oletustemme, saamamme ensivaikutelman tai kuulopuheiden perusteella, voimme tietoisesti kohdata hänet avoimin mielin ja uskaltaa katsoa ennakko-oletusten taakse.
Joskus olen havahtunut huomaamaan, kuinka virheellisen ensivaikutelman olen jostakin henkilöstä saanut. Tuolloin olen siis tehnyt henkilöstä virheellisiä skannauksia luodessani ensivaikutelmaa. Olisikin hyvä tarvittaessa pystyä myös muuttamaan käsitystään jostakin henkilöstä, antaa mahdollisuus ja aikaa, uskaltaa katsoa myös ensivaikutelman aikana mielessään antaman leiman taakse.
Jos arvottaa ensi kertaa kohtaamassaan ihmisessä jonkin piirteen myönteiseksi, on häneen helpompi jatkossakin löytää myönteisiä piirteitä (sädekehävaikutus). Se, miten itse suhtaudumme kohtaamaamme henkilöön ja minkälaisia ennakko-oletuksia hänestä teemme, heijastuu vahvasti vuorovaikutukseen. Jos suhtaudut myönteisesti, todennäköisesti toinen osapuoli suhtautuu sinua peilaten myös sinuun myönteisesti, jolloin vuorovaikutuskin muodostuu useimmiten miellyttäväksi ja onnistuneeksi.
Stereotyyppi on voimakkaasti yksinkertaistettu kuvaus eli yleistys jostain ilmiöiden tai asioiden ryhmästä. Termiä käytetään usein kielteisessä merkityksessä kuvaamaan ihmisryhmiin kohdentuvia ennakkoluuloja. Stereotyypittely on salakavala prosessi, sillä toisaalta tarvitsemme erilaisia ryhmiä ja kategorioita eri asioille, mutta toisaalta se on myös haitallista. Historiasta tiedämme monia kamalia esimerkkejä siitä, mitä stereotypisoimisesta voi pahimmillaan seurata. Stereotypiat ovat arvottavaa luokittelua, yksinkertaistamista.
”Once you label me, you negate me.”
(Søren Kierkegaard 1813-1855)
Stereotypioiminen on vaarallista ja ehkä jollain tavalla laiskan ajattelijan puuhaa. Jos leimaamme ihmisen kuuluvaksi johonkin ryhmään, emme näe yksilöä vaan oletamme, että hän on sellainen, minkälainen käsitys meillä on ryhmästä, johon hänet lokeroimme. Emme jaksa vaivautua ajattelemaan yhtään pidemmälle vaan menemme siitä, mistä aita on matalin ja tyydymme aivojemme nopeasti tekemään tulkintaan ja lokerointiin. Kuitenkaan ei ole olemassa mitään yhtenäistä samanlaista ryhmää, vaan ryhmä koostuu aina ainutlaatuisista yksilöistä.
Leimaaminen voi estää ihmistä hyödyntämästä todellisia kykyjään. Pahimmillaan henkilö voi sisäistää häneen lyödyn leiman ja siitä tulee itseään toteuttava ennustus. ”Voi voi, mitähän sinustakin tulee isona, kun et pysty keskittymään mihinkään?”, ” Sinä se olet varsinainen häirikkö, aina tekemässä tyhmyyksiä ja aina äänessä!” tai ”Se on ihan huithapeli koko tyyppi, unohtelee läksyjä ja myöhästelee jatkuvasti.”, ”Sinä se jaksat aina olla niin ahkera ja tunnollinen”. Kaikki tämäntyyppiset, ehkä ohimennen sanotut ja joidenkin mielestä harmittomat tokaisut ovat leimaamista ja saattavat vaikuttaa tokaisun kohteena olevan käsitykseen itsestään perustavanlaatuisesti. Filosofi Søren Kierkegaardin mukaan leimaamalla henkilö jonkun laiseksi, kiellämme häneltä kaikki ne muut mahdolliset asiat, joita hän voisi olla.
Meillä on vastuu siitä, mitä suusta ulos päästämme. Erityisesti ammattikasvattajien, ohjaajien, valmentajien, esihenkilöiden, vanhempien sanomisella on heidän asemansakin vuoksi suuri merkitys meidän ajatuksiimme ja mahdollisesti itsetuntoomme. Mutta ennen kaikkea myös ihan kanssaihmisinä meillä on vastuu siitä, miten kohtaamme toisemme. Uskalletaan nähdä leiman taakse!
