PoluillakohtaamistenHuomenna kaikki voi olla toisin, jos uskallan sanoa mitä oikeasti ajattelen. Huomenna kaikki voi olla toisin, jos uskon aidosti kykyihini. Huomenna kaikki voi olla toisin, kunhan teen niin kuin olen miettinyt viimeisen kuukauden tekeväni, mutten ole uskaltanut. Niin, jos tämä olisi viimeinen päiväsi, etkä enää heräisi aamulla, oletko tehnyt kaiken mitä olet halunnut? Entäpä mistä sinut ehkä muistettaisiin? Oletko sinut sen kanssa mitä olet tehnyt ja mitä olet saavuttanut? Muistahan, että huomenna kaikki voi olla toisin.
Synnymme joka aamu uudelleen. Eniten merkitystä on sillä, mitä teemme tänään.
Buddha
Liian usein jäämme elämässämme pohtimaan mitä jos. Asioiden miettiminen ja elämän pohtiminen aika-ajoin on tärkeää, mutta ikuinen pohtiminen kuluttaa. Se kuluttaa enemmän kuin epäonnistuminen tai totaalinen moka. Se syö ihmistä sisältä. Ulkoapäin kaikki näyttää hyvältä, mutta kuoren alla kaikki on kylmää ja tyhjää. Päivät kuluvat, kuukaudet etenevät ja vuodet vierivät, mitään ei tapahdu, koska emme ole valmiita itse tekemään asioille mitään.
Jokainen aamu on uusi mahdollisuus tehdä valinta toisin. Valita uusi polku ja katsoa mitä se tuo tullessaan. Kun valitsee sen vaikka pelkää, on ainakin tehnyt jotain asian eteen johon uskoo. Ja voi sanoa, että on yrittänyt. On kyse sitten vaikka itsensä- tai työyhteisön hyvinvoinnista, liikuntaharrastuksen aloittamisesta tai parisuhteen parantamisesta – pelkkä asioiden pohtiminen ei riitä. Toivomme muutosta, mutta emme kuitenkaan pelkomme alla ole valmiita toimimaan uskomamme asian eteen. Kun johonkin oikein uskoo, on se näytettävä teoilla toteen. On tarvittaessa noustava barrikaadeille ja huudettava maailmalle oma totuutensa, sanoi kuka mitä sanoi. Silloin huomenna voi olla oikeasti toisin.
On epärehellistä, että uskoo johonkin mutta ei elä sen mukaisesti.
Mahatma Gandhi
Mahatma Gandhi on sanonut viisaasti itsensä pettämisestä ja epärehellisyydestä. ”On epärehellistä, että uskoo johonkin mutta ei elä sen mukaisesti.” Olen sortunut itsekin tähän, pelkäämään raukkamaisesti asioita, joita olen luullut tapahtuvan, ilman tiedon jyvästäkään totuudesta. Tuudittautunut päänsisäisiin olettamuksiin ja uskonut niiden olevan ainoa totuus. Piilotellut päätäni puskassa ja uskonut asioiden muuttuvan, vaikken tee mitään. Ei ne eivät muutu vaikka uskoisimme lopun elämämme. Meillä itsellämme on valta, meidän on toimittava pelosta huolimatta. Pelkosi on oman pääsi sisällä, muut eivät näe sitä. Miksi se kuitenkin on sitten niin vaikeaa?
Mutta kerronpa salaisuuden kuinka kävikään kun rohkaistuin. Astuin epämukavuusalueelle ja otin askeleen eteenpäin. Tuntemattomaan, pimeään ja syvään kuiluun. Tai näin luulin. Yllätys yllätys – en kuitenkaan tippunut, en menettänyt mitään, vaan pelkästään sain. Kaikki oli pelkkää plussaa. Sain tunteen omista kyvyistäni. Sain tunteen, että minulla on valta omista päätöksistäni. Sain luottamuksen itseeni kohtaamalla itseni ja pelkoni. Aidosti, paljaana ja rehellisesti. Sain tunteen minä selviän mistä vain. Ja huomenna kaikki oli toisin.
