Motiivit kohti oman näköistä elämää

Näin kesälomalla on aikaa pohtia kaikenlaista, kohdata itsensä, kerrata menneen vuoden tapahtumia, pysähtyä tähän hetkeen ja suunnata tulevaan. Tässä pohdiskellessa mieleeni muistui Frank Martelan kirja ”Valonöörit. Sisäisen motivaation käsikirja”, jonka luin muutama vuosi sitten. Tuohon kirjaan ja etenkin Martelan esittelemään motivaatiotimanttiin huomaan aika ajoin palaavani pohtiessani omia motiivejani. Missä olen itseni kanssa? Koenko eläväni itseni näköistä elämää?

Martela esittelee motivaatiotimantissa hengissä pysymiseen liittyvät perustarpeet (hyväksyntä ja turvallisuuden takaaminen) ja psykologiset perustarpeet (läheisyys, hyvän tekeminen, kyvykkyys, vapaaehtoisuus). Martelan mukaan ihmisen valoisuus on suoraan verrannollista hänen käyttäytymiseensä. Ja niinhän se on, jokainen voi elää vain omaa elämäänsä, joten siitä kannattaa tehdä sellainen, että viihtyy. Hengissäpysymiseen liittyvistä perustarpeista turvallisuus on sellainen osa-alue, mihin emme täysin voi itse vaikuttaa, emme esim. voi itse vaikuttaa siihen, onko turvallisuutemme uhattuna sotien tai muiden katastrofien takia. Mutta hyväksynnän osalta tilanne on toinen. Voimme omilla valinnoillamme vaikuttaa siihen, olemmeko osallisina sellaisissa yhteisöissä, porukoissa ja ihmissuhteissa, joissa koemme tulevamme hyväksytyksi sellaisina kuin olemme. Tai siihen, onko ympärilläni sellaisia ihmisiä, että minulla on hyvä olla. Hyväksynnän ja oman hyvinvoinnin kannalta on merkityksellistä kiinnittää huomiota siihen, mitä tuon, kun astun huoneeseen. Tuonko tullessani hyväksyvää kohtaamista ja vastavuoroisuutta, vai energiaa syövää valittamista? Valoisalla hyvää tekevällä kohtaamisella saa valtavasti hyvää takaisin myös itselleen.

Onnea ei kannata tavoitella, sen sijaan kannattaa tavoitella itselleen hyvää elämää, jolloin onni saattaa ilmaantua ikään kuin itsekseen.

Frank Martela

Entäpä sitten sisäiseen motivaatioon oleellisesti liittyvät kyvykkyys ja vapaaehtoisuus? Muun muassa tällaisten kysymysten avulla olen tehnyt tilannekatsausta omiin motiiveihini: Elämässä haasteita kohdatessani, kohtaanko haasteet sillä ajatuksella, että haasteita tulee ja menee? Annanko itselleni luvan tuntea kaikkia tunteita, niitä epämiellyttäviäkin? Koenko olevani kyvykäs vastaamaan haasteisiin, uskonko pärjääväni ja osaavani, luotanko elämään? Suoritanko jotain asiaa tai elämän osa-aluetta ulkoisesta pakosta, ehkäpä toisten odotuksiin vastaten tai jotain epämääräistä arvostusta hakien? Vai ohjaako elämääni ja valintojani sisäinen vapaaehtoisuus ja autonomisuus? Kumpuaako motiivini omista sisäisistä arvoistani ja kiinnostuksen kohteistani?

Omien motiivien pohtiminen aika ajoin lisää tyytyväisyyttä omaan elämään tai ehkäpä motivoi tekemään, vaikka pieniäkin muutoksia kohti oman näköistä elämää, suosittelen!