Läsnäolon taito

Ihmiset kiinnittävät ympäristössään hyvin eri asioihin huomiota. Ystäväni huomaa ympäristön yksityiskohtia tarkemmin kuten kauniin, erikoisen kukan tienpenkalla kävelylenkillämme, sormuksen sormessani jne. Itselläni tämänsuuntainen näkökulma tuottaa hieman jopa vaikeuksia. Minun tapani katsella maailmaa on laajempi. Huomaan kukkakedon ja mietin ehkä, miksi se on siihen ilmestynyt. Katselelen ihmistä kokonaisuutena ja kiinnitän huomiota hymyyn tai kauniisiin luonteenpiirteisiin. Toki näkökulmassani ei ole mitään vikaa, kaikkia tarvitaan.

Olen kuitenkin miettinyt usein omaa läsnoloani arjen tilanteissa. Harhaileeko mieleni ja ajatukseni, voinko ehkä tehdä sille jotain? Harhailevan mielen, joskus pelottavien ja elämää olettavien ajatusten kanssa kykenee harvoin pysähtymään elämän kauniisiin yksityiskohtiin. Suoritanko siis elämää, jääkö minulla jotain tärkeää elämässä kokematta tai huomaamatta? Voinko ehkä kehittää taitoani, lopettaa villin ajatusrumban päässäni? Törmättyäni samalla mielenkiintoiseen psykoterapeutti Elina Kulmalan kolumniin läsnäolosta, jäin isosti miettimään omaa läsnäoloani arjen tilanteissa, itsenikin kanssa. Ehkä siinä olisi hieman parantamisen varaa.

Aidon kohtaamisen yksi tärkeä elementti on olla läsnä ja antaa myös toiselle tunne omasta läsnäolosta. Miksi se sitten usein on niin vaikeaa? Eräässä tutkimuksessa ihmiset tekevät arjessaan mielummin jopa jotain negatiivista, kuin olisivat muutaman minuutin rauhassa ajatustensa kanssa. Minusta tämä oli erityisen herättävää ja mielenkiintoista. Tutkimuksessa jopa sähköshokit olisivat helpommin vastaanotettavissa kuin omat, päänsisällä olevat ajatukset. Omat ajatukset ovat näemmä pelottavia ja niiden kohtaaminen erityisesti saa ihmisen toimimaan vaikka tavalla joka ei ole hänelle hyväksi, kunhan ei pelkojaan tarvitse kohdata. Kun kohtaat ensin itsesi, voit vasta tämän jälkeen kohdata aidosti toisen.

Kun kohtaat ensin itsesi, voit vasta tämän jälkeen kohdata aidosti toisen.

Elämän suurimpia haasteita on mielestäni kohdata omat ajatuksensa ja usein negatiiviset sellaiset. Niitä kutsutaan peloiksi. Ne lymyilevät harmittomana muille oman päämme sisällä, muut eivät niitä edes huomaa. Itselle ne voivat olla asioita, jotka estävät pahimmassa tapauksessa aidon elämän. Muut eivät edes tiedä niiden olemassaolosta, niin harmittomia ne ulospäin ovat.

Kun antaa itselleen joka päivä vaikka muutaman minuutin aikaa olla rauhassa, hengittää ja antaa ajatustensa tulla ja mennä, kuin kauniiden poutapilvien kesätaivaalla, huomaa että pahimmatkin pelot tulevat ja menevät. Ne ovat vain ajatuksia, kaikelle ei tarvitse antaa kallista aikaansa tuntitolkulla. Ihmisellä on tutkimusten mukaan noin 60-70 000 ajatusta päivässä ja ne muotoutuvat uskomusten, ajatusten ja asenteiden varaan. Entäpä jos uskot tai oletat jotain väärin, luulet, muttet oikeasti tiedä. Kulutat kallista aikaasi asioiden vatvomiseen pääsi sisällä, jotka eivät ole edes totta eivätkä ne tule tapahtumaan. Tällä tavoin ihmismieli toimii, mutta mieltään voi onneksi halutessaan kehittää.

Kun antaa itselleen joka päivä vaikka muutaman minuutin aikaa olla rauhassa, hengittää ja antaa ajatustensa tulla ja mennä, kuin kauniiden poutapilvien kesätaivaalla, huomaa että pahimmatkin pelot tulevat ja menevät.

Muutaman minuutin päivittäisellä läsnäolon harjoittelulla itsesi kanssa säännöllisesti (noin 8 vkon ajan), saat tutkitusti mieleesi joustoa arjen tilanteissa ja uuden tavan toimia, ajatella asioita. Ajatuksen ja toiminnan välille kasvaa pieni sekunnin murto-osan mittainen hetki, jolloin ehkä kykenet toimimaan eri tavalla kuin aiemmin. Tämä saattaa riittää vaikka jonkun haitallisten toimintamallin muuttamisessa. Harjoittelu lisää todennäköisesti myös mieleesi positiivisuutta ja kokonaisvaltaista rauhaa, hyvää oloa. Tällä keinolla villi ajatusrumba päässäsi rauhottuu, läsnäolon taitosi paranevat ja keskittymiskykysi kohenee myös vuorovaikutustilanteessa toisen kanssa. Kun arvostat omia ajatuksiasi antamalla niille aikaa, kykenet arvostamaan niitä paremmin myös toisilla. Luot itse omat ajatuksesi, tapasi toimia ja sitä kautta myös vuorovaikuttaa toisten kanssa. Läsnäolo on mielen hallintaa, asioiden aistimista ja sisäistä rauhaa. Jos haluamme, voimme kaikki saada sen.