Kaukaiselta tuntuu sellainen työelämä, jossa työntekijä työskenteli koko työuransa yhdessä ja samassa firmassa, aloitti työt noin 18-vuotiaana ja jäi samasta paikasta eläkkeelle noin 65-vuotiaana. Ehkäpä elämän kulku yleensä oli ennen ennustettavampaa ja positiivisella tavalla verkkaisempaa tai yksinkertaisempaa kuin nykyään ja tämä heijastui myös työelämään. Kun tänä päivänä seuraa työelämää yleisesti koskevia ajankohtaisia asioita mediassa, tai kun juttelee ystävien ja sukulaisten kanssa nykypäivän työelämästä, nousee pinnalle monesti alasta riippumatta kiire, riittämättömyyden tunne, muutokset, työnkuvan laajeneminen, epävarmuus jatkuvuudesta, vaihtuvat työkaverit, jatkuva uudistuminen, työn kuormittavuus ym. Kaikki tuo edellä mainittu varmasti kuvastaakin osaltaan tämän päivän työelämän luonnetta, mutta miksi nostamme keskusteluun työelämästä niin paljon negatiivissävytteisiä asioita, liittyyhän työelämään paljon muutakin. Minkälaista kuvaa työelämästä ja nykyajan työkulttuurista haluamme viestittää lapsille ja nuorille ja juuri työelämään astumassa oleville nuorille aikuisille?
Miksi emme enemmän puhu siitä, miten työ voi olla myös voimavara, asia, joka tarjoaa merkityksellisyyttä ja vaihtelevaa sisältöä elämään. Siitä, miten työstä voi saada onnistumisen kokemuksia ja oivalluksia. Siitä, miten työn kautta voi saada elämäänsä uusia ihmisiä joko työkavereina tai jopa ystävinä. Ja siitä, miten hyvältä tuntuu, kun saa työssä mahdollisuuden käyttää omaa erityisosaamistaan ja mahdollisuuden kehittää taitojaan, jakaa omaa osaamistaan ja saada oppia muilta työyhteisön jäseniltä. Myös kaikkea tätä pitäisi tuoda esiin puheissa ystävien kanssa, sekä mediassa, koska sillä, miten me aikuiset puhumme työstämme, on merkitystä. Tutkimusten mukaan se, mihin kiinnitämme huomiota, myös vahvistuu.
Mm. lastenpsykiatri Raisa Cacciatore on korostanut sitä, kuinka tulevaisuudenusko ja usko omiin mahdollisuuksiin ja kykyihin vaikuttaa nuoren valintoihin, niin opinnoissa kuin työelämässäkin. Se, miten nykypäivän työelämästä keskustellaan ja miten nykypäivän työelämässä voidaan ei vaikuta vaan nykyisiin työntekijöihin, vaan myös tulevaisuuden työntekijöihin. Jos työelämästä on mediassa esillä vain negatiivisia asioita, ei se voi olla vaikuttamatta nuorten tulevaisuuden uskoon. Vietämme suurimman osan arkipäivistämme työpaikalla tai etänä työtä tehden, miksi emme siis korostaisi työn positiivisia puolia ja toisimme niitä esiin myös puheissamme.
Mitkä sitten ovat nykypäivän työelämässä tarvittavia työelämätaitoja? Digiosaamisen ja teknologioiden tuntemuksen lisäksi tarvitsemme organisaatioiden jokaisella tasolla myös osaamista ja tuntemusta siitä, miten toimia, työskennellä ja kehittää inhimillisiä ja yhteisöllisiä työelämän muotoja ja toimintatapoja. Työyhteisötaidot ja kyky toimia rakentavasti yhteiseksi hyväksi korostuvat hyvinvoivassa ja tuottavassa työyhteisössä. Jo noin kymmenen vuoden ajan on puhuttu elinikäisestä oppimisesta ja itsensä kehittämisen tärkeydestä työelämässä ja nämä ovat edelleen tärkeitä työelämätaitoja. Mutta voisiko yksi osa-alue työelämätaitoja olla myös taito oivaltaa työn arvo sinänsä? Sen lisäksi, että ajatellaan, mitä hyvää ja arvokasta minä voin antaa työlleni ja työyhteisölle, voisiko myös ajatella ja pyrkiä oivaltamaan sitä, mitä hyvää työ tarjoaa juuri minulle. Mitä sellaista juuri minä saan työstäni, minkä koen olevan itselleni tärkeää ja arvokasta?
Kyllä, suurimmalle osalle meistä yksi välttämättömistä työn arvoista on varmastikin taloudellinen turva, jonka säännöllinen tehdystä työstä saatu palkka meille tarjoaa. Mutta mitä muuta itsellemme arvokasta saamme työstämme? Milloin viimeksi olet pysähtynyt pohtimaan, mistä juuri sinä pidät työssäsi, mitä hyvää työssäsi on? Sen sijaan, että moni meistä ehkä voivottelee kaikkea sitä, mitä työ meiltä ottaa tai vaatii, suosittelen pysähtymään ja pohtimaan kaikkea sitä, mitä työ antaa. Kiinnittämällä huomiota työn positiivisiin vaikutuksiin, lisääntyy myös työssä viihtyminen, jaksaminen ja motivaatio. Niin työssä kuin muuallakin elämän osa-alueilla paras tulos saadaan, kun keskitytään vahvistamaan ensisijaisesti niitä asioita, jotka ovat hyvin ja jotka toimivat. Tietysti työelämässä tarvitaan myös kehittämistä ja kehittymistä, mutta ensisijaisesti huomio kannattaa kohdistaa jo olemassa olevien voimavarojen vahvistamiseen.
Nykypäivän työelämätaitoihin vahvasti liittyvät inhimilliset voimavarat, kuten sosiaalinen pääoma, osaaminen, resilienssi, sitkeys, terve itsetunto ja realistinen optimismi vaikuttavat myönteisesti elämän laatuun, sekä toiminta- ja työkykyyn. Nämä vaikuttavat myös ihmisen muutoskyvykkyyteen, jota nykytyöelämässä tarvitaan. Tutkimusten mukaan inhimilliset voimavarat vaikuttavat myönteisesti myös yksilön terveyteen ja siihen, kuinka hän uskaltaa ottaa haasteita vastaan ja kuinka hän kykenee selviämään niistä.
Näin vuoden vaihtumisen kynnyksellä on usein tapana tehdä erilaisia listauksia ja yhteenvetoja kuluneesta vuodesta. Kannustan listaamaan oman työn positiivisia puolia, niitä hyviä ja merkityksellisiä asioita, joita työsi sinulle antaa ja ehkä myös laajemminkin pohtimaan, mitä positiivisia vaikutuksia työlläsi on muille!