Se, miten nykypäivän työelämästä keskustellaan ja miten nykypäivän työelämässä voidaan ei vaikuta vaan nykyisiin työntekijöihin, vaan myös tulevaisuuden työntekijöihin.

Kaksi toisensa työelämässä kohdanutta ja kohtaamisen merkityksellisyydestä kiinnostunutta opetusalan ammattilaista pohtivat kohtaamista elämän poluilla. Tarjoamme lukijoillemme syvempää ymmärrystä kohtaamisen tärkeydestä ja herättelemme lukijoita huomaamaan aidon kohtaamisen positiiviset vaikutukset. Kutsumme sinut lämpimästi tervetulleeksi mukaan aidolle ja elämänmakuiselle matkalle.
Se, miten nykypäivän työelämästä keskustellaan ja miten nykypäivän työelämässä voidaan ei vaikuta vaan nykyisiin työntekijöihin, vaan myös tulevaisuuden työntekijöihin.
Näin kesälomalla on aikaa pohtia kaikenlaista, kohdata itsensä, kerrata menneen vuoden tapahtumia, pysähtyä tähän hetkeen ja suunnata tulevaan. Tässä pohdiskellessa mieleeni muistui Frank Martelan kirja ”Valonöörit. Sisäisen motivaation käsikirja”, jonka luin muutama vuosi sitten. Tuohon kirjaan ja etenkin Martelan esittelemään motivaatiotimanttiin huomaan aika ajoin palaavani pohtiessani omia motiivejani. Missä olen itseni kanssa? Koenko eläväni itseni näköistä elämää? Martela esittelee motivaatiotimantissa …
”Opettajan päänsisäinen piiskuri saattaa motkottaa, että opetuksen pitäisi jo alkaa. Oppilaalla täytyy kuitenkin olla turvallinen ja hyväksytty olo ennen kuin oppiminen on edes mahdollista.” (Katja Sutela: Näkyväksi tekemisen taito. Pedagoginen kohtaaminen opetuksessa. PS-kustannut 2022.) Kiire, liian vähäiset resurssit, paljon erilaisia oppijoita ryhmässä, ei tarpeeksi apukäsiä, jatkuvat uudistukset ja vaatimukset… Lista esteistä kohtaamisen poluilla hektisessä oppilaitosarjessa on varmasti vieläkin pidempi kuin …
Eilisellä kauppareissulla kassalle jonottaessani havahduin päässäni pyörivään ajatukseen siitä, miten oma käyttäytymiseni ruokakaupassa asioidessani on parin viime vuoden aikana muuttunut. Milloin viimeksi olen kohdannut katseella saatikka jutellut kenenkään tuntemattoman kanssa kaupassa? Tuntuu, että siitä on ikuisuus, kun olen ojentanut ikäihmiselle kahvipaketin ylähyllyltä ja vaihtanut hänen kanssaan samalla muutaman sanasen tai hymyillyt ostoskärryissä istuvalle taaperolle. Ovatko mahdollisuudet satunnaisille kohtaamisille ruokaostosten lomassa …