PoluillakohtaamistenPohditaanpa hetki, miksi toisen kehuminen on niin hankalaa. Kehuminen vaatii läsnäoloa hetkessä, jossa kuin rakastut toisen taitoon tai avaat itsesi auki, omine heikkouksinesi, kertoen toiselle hänen osaamisensa, taitonsa tai kykynsä. Ennen toisen kehumista tarvitaan itsensä altistamista, tervettä itsetuntoa, ja hieman itseensä tutustumistakin. Tämä kaikki vaativat läsnäoloa itsensä kanssa, omien hyvien ja huonojen puolien hyväksymistä. Ja se ei ole aina helppoa. Toisella saattaa olla ominaisuuksia, joita sinulta puuttuu ja mieleen saattaa hiipiä jopa kateus. Kateuden iskiessä muista kuitenkin, että haluatko kadehtia myös hänen ongelmiaan ja haasteitaan, hankalia kokemuksia? Niitä riittää meillä kaikilla. Suodaan kullekin omat taidot ja aletaan kannustaa toinen toisiamme. ”Hei, ei ollenkaan huono”.
Ei hepo häitä kiitä, eikä pappi pitkiä pyhiä (Lappeenranta)
Se mitä sanon toiselle kannustavasti, ei ole minulta pois. Hmm, vai onko sittenkin? Entäpä jos hän huomaakin, että minä olen ihan luuseri enkä osaa samaa mitä hän? Entäpä jos hän kehun saadessaan pian ylpistyy ja tulee huippurasittavaksi? Toisen hyvän huomaaminen vaatii hyvän huomaajalta pohjatyötä itsensä kanssa. Ilman itsetutkiskelua, työstöä omien haavojensa ja vaillinaisuuksiensa kanssa toisen kehuminen on hankalaa. Työstö vaatii nöyryyttä tunnistaa itsessään puutteet ja voimavarat ja huomata, että kohtaamalla itsensä, voi vain löytää toisen. ”No niin, hyvä meninki”.
Tri Elisabeth Lucas on tehnyt tutkimusta koululaisten käyttäytymisestä suhteessa opettajan käyttäytymiseen liityen kiittämiseen. Tutkimuksessa kerrottiin, että ”helppo” luokka muuttui ”vaikeaksi” opettajan lopetettua oppilaittensa kiittämisen. Häiritsevien oppilaiden moittiminen jopa lisäsi käytöshäiriöitä. Mitä enemmän opettaja lisäsi nuhteiden määrää, sitä vaikeammaksi luokka muuttui. Vasta kun opettaja alkoi antaa hyvää palautetta ja kiitosta, luokan työhalu palasi. Positiivisen palautteen voima on käsittämättömän suuri. Niin, ei vaadi loppujen lopuksi edes paljon – mutta saada voi tosi paljon enemmän. ”Hei, nyt oli kyllä kelpo suoritus!”
Tämä saa itsenikin miettimään sitä, kuinka tärkeää on arjessa hyvän huomiointi ja rohkaisu, hyvien kokemusten muistelu. Kun lapsesi, ystäväsi ja puolisosi on onnistunut, mainitse hänelle hänen onnistumisestaan tai hyvästä käyttäytymisestään. ”Olipa kivasti tehty hei, kiitos!” Palauta toiselle mieleen hänen vahvuutensa ja osaamisensa, kannusta silloinkin kun hän on pohjalla. Kun opit kannustavan asenteen ja alat antamaan rakentavaa palautetta, se tarttuu ja palaa sinulle takaisin. Leena Markkanen (2005) kertoo kirjassaan ”Ilo tekee ihmeitä” että ”emme saa sitä, mitä pyydämme tai vaadimme, saamme sitä mitä palkitsemme”. No mutta wau, opettaisitko minullekin kuinka teit tuon?”
“Olet tänään siellä, mihin ajatuksesi toivat sinut; huomenna olet siellä, mihin ajatuksesi vievät sinut.” James Allen
Toisen huomioiminen ei siis loppujen lopuksi vaadi paljon, mutta seuraukset voivat olla huomattavia. Kannattaa kokeilla, tai ainakin ajatella mihin ajatuksesi sinua vievät. Luot nimittäin ajatuksillasi huomisen. Positiiviset ajatukset muista ja erityisesti niiden sanoittaminen ääneen saattaa vaikuttaa paljon millainen huominen lähipiirilläsi on. Hei, saatika kuinka ajatuksesi vaikuttavat itseesi. Se on jo ihan toinen tarina. Ajattelemisen arvoinen juttu, eikös vaan? ”Hei! Juuri sinä, kyllä, nyt on kyllä hienoa työtä”.
